FI CH Juniperhill's Antique Silver

25.3.2001 - 10.11.2011

(FI CH JK1 Friby'n Yankee Doodle - Friby'n Giggiolina)

s.25.3.2001 

Vertti oli pitkään koiralaumani vanhin ja kyllä, myös viisain ;) Vertti jäi kotiin Kikan ensimmäisestä pentueesta, joka näki päivänvalon 25.3.2001. Aivan pennusta lähtien se oli ns. yhden ihmisen koira. Toki Vertti piti muistakin ihmisistä ja sille tutut ihmiset saivat aina lämpimän vastaanoton meille tullessaan,  mutta kukaan muu ei ollut sille niin tärkeä kuin minä.  Vertti oli mamman oma "pieni" (35kg) nallekarhu, joka jutteli pitkät pätkät töistä kotiin tullessa tai kun olin ollut vain hetken poissa. 

Vertin kanssa harrastimme agilityä, jälkeä ja tokoa. Agility oli meille hauskaa yhdessä oloa, laji jota Vertti rakasti yli kaiken. Raskaahkon rakenteensa vuoksi, emme treenanneet kisamielellä, vaikkakin se yllätti monet nopeudellaan ;) Tokossa startattiin ekan kerran vuoden 2009 lopussa, Vertin ollessa 8,5-vuotias. Kehästä poistuttiin 3-tuloksen kera.

Näyttelyistä Vertillä saavutuksina Suomen Muotovalionarvo ja luonnetta käytiin testaamassa luonnetestissä pistein+120 laukausvarma. Vertti oli SCY ry:n vuoden 2009  2. menestynein veteraanicollie uros.

Helmikuussa 2011 Vertti liukastui sisällä pahasti. Tämän jälkeen alkoi ilmetä erilaisia ongelmia takajalkojen kordinaation ja hallinnan suhteen. Oireet pahenivat kesän aikana, eikä lukuisista tutkimuksista huolimatta oireille löydetty selvää syytä. Vertin takaosa kaatoi voimakkaasti vasemmalle ja vasen polvi ja kinner alkoivat antaa periksi. Kymmeneen ikävuoteen mennessä Vertti ei ollut syönyt päiväänkään kipulääkkeitä lonkkiensa takia mutta nyt viimeiset kuukaudet kipulääkettä meni päivittäin. Kävimme akupunktiohoidoissa Pirkkalassa useita kertoja ja niistä näytti olevan Vertille apua. Takapakkia mentiin kuitenkin hirmuisesti Islan juoksun aikana, jolloin vanhaherra ei yrityksistäni huolimatta malttanut olla rauhallinen. Lopulta vasen takajalka oli lähes kokonaan toimintakyvytön...tässä vaiheessa ei enää ollut vaihtoehtoja. Oli aika antaa Vertin mennä.... Ikävä on edelleen iso. Viisaus laumastani tuntui katoavan kertaheitolla ja menee varmasti oma aikansa, ennekuin tämä nuorisosta koostuva lauma alkaa tuntua edes hitusen järkevämmältä. Onneksi jäljellä on muistoja 10,5v ajalta.